mikaelhugg

Mikaelin kokemukset tietokoneen rakentamisesta johtivat oivallukseen, että työntekijöiden rekrytoinnissa tulisi keskittyä enemmän heidän aivojensa toimintaan ja yhteensopivuuteen tiimin kanssa, ei vain heidän ansioluettelonsa sisältöön. Hän vertaa tätä siihen, miten tietokoneen osat on valittava huolellisesti toimimaan yhteen. Mikael ehdottaa, että rekrytoinnissa tulisi hyödyntää enemmän psykologisia profiileja ja käyttäytymismalleja, jotta löydetään oikeat “aivot” tiimiin.

Mikael Huggin henkilökohtainen tarina liikemaailmaan sukeltamisesta alkaa jo lapsuuden unelmasta. Hän kertoo, kuinka jo ala-asteella hän ilmoitti haluavansa tulla liikemieheksi, ja kuinka tämä unelma muovautui ja tarkentui vuosien varrella. Espoossa varttunut Mikael kuvaa matkaansa koulupojasta Deutsche Bankin työntekijäksi Luxemburgissa, ja jakaa avoimesti hetken, jolloin hän ymmärsi, että pankkiirin ura ei ollutkaan se, mitä hän todella halusi. Eräs asiakastilaisuus Hollannissa oli käännekohta, jossa Mikael tunnisti yrittäjyyden kutsun itsessään. Hän pohtii urapolkujen monimuotoisuutta ja yllättävyyttä, ja vertaa elämän matkaa meriseikkailuun, jossa vasta rohkea kokeilu tuo selville, mikä todella resonoi sydämessä. Mikaelin tarina on osoitus siitä, että vaikka yhteiskunnan muutos ja epävarmuus voivat tehdä urapoluista haastavia, ne voivat myös avata ovia rikkaaseen ja monipuoliseen elämänkokemukseen.

Nuoruuden vapaus, kiihkeät moposeikkailut ja ensisuudelmat – muistot ajalta ennen digitaalista aikakautta ovat täynnä yhdessä koettuja hetkiä ja yhteisöllisyyttä. Mutta mitä tapahtui, kun teknologia ja työelämän muutos hiipivät arkeemme, muuttaen tapamme työskennellä ja olla yhteydessä toisiimme? Tämä tarina sukeltaa nostalgisiin muistoihin, pohtii työelämän muutosta ja kysyy, olemmeko kadottaneet jotain arvokasta matkallamme kohti tehokkuutta ja digitalisaatiota. Voimmeko löytää tasapainon työn, teknologian ja inhimillisyyden välille?